Täytekakkuja

Hauskojen täytekakkujen tekeminen on kivaa puuhaa. Sokeritaikinasta ja marsipaanista saa hienoja kuorrutuksia, mutta maku on melko äklö. Siispä sisukset ei saa olla näissä liian makeita. Koristeiden kiinnittämiseen suosittelen valmista sokerikuorrutetta tuubissa. On vähän niinku liimatuubi noissa hommissa. Siistiä ja kätevää. Ison kakun kuorrutteen kaulitseminen on helpointa ison silikonialustan päällä. Leivinpaperi on hankala ja menee kurttuun aiheuttaen ryppyjä (kuten alla nähtävissä). 

18-vuotiaan musiikkiharrastajan synttärikakku. Sisällä lemon curdia ja rahkakermaa.

Minikokoinen täytekakku lemoncurdilla ja tuorejuustotäytteellä.

Kaksivuotiskakku vadelmahillo-ja tuorejuustotäytteellä.

Halloween-kakku. Ektoplasma on hieman hyydytettyä ja uudelleen vatkattua tuorejuustokermaa, rotta on leivottu lakufudgesta ja verisuonet on snöriä.

Taloudellista leipurointia

Värijauheet, pastavärit ja nestemäiset elintarvikevärit on melko kalliita mutta riittoisia, niitä on hyvä olla jemmassa, jotta inspiraation iskiessä on materiaalia käsillä. Mustan sokerikuorrutteen tekoon menee todella paljon pastaväriä, joten jos mustuus ei ole välttämätöntä, kannattaa harkita muita värejä. Mustat koristeet saa tehtyä kick-patukoista, jolloin ne on maukkaampia syödä, mutta musta marsipaani tulee halvemmaksi. Marsipaanipaketit säilyy hyvin kun ne suojaa avattuna kunnolla. Itse teippaan paketit tiukasti kiinni niin säilyy seuraavaankin kakkuun. 

Ja niitä kakkupapereita ei sitten kannata käyttää. Niissä ei ole mitään järkeä. Paperi vettyy, menee muhjuksi ja leikkautuu mukaan lautaselle. Jos pitsiä haluaa niin sitä kakkupaperia voi käyttää sapluunana ja tehdä ripottelukoristelun esimerkiksi juustokakun pintaan kaakaojauheella.

Ruokaa suomalaisista juureksista

Joidenkin mielestä juurekset on tylsiä. Mun mielestä ei. Tänään vapaapäivän kunniaksi päätin ottaa käsittelyyn vihanneslokerossamme luuranneet sellerit, porkkanat, palsternakat, lantun ja retikan.

Kuoritaan ja paloitellaan. Chilit leikkaan saksilla paloiksi pataan, niin ei oo sitten sormet chilissä ja polte pian väärissä paikoissa. Tässä metodissa on muistettava, että ne siemenet on myös mukana, eli ruuasta tulee tosi tulista! 

Sipulisilpun kanssa öljyyn heitetään reilusti mausteita ja kypsennellään maut auki. 

Sitten vettä perään ja pari kasvisliemikuutiota. Käytän luomukuutioita, koska niissä ei ole tasapäistävää glutamaattia. Hiivauutetta kylläkin, mutta ei maistu niin teolliselle kuin natriumglutamaatti. Kattilaan lisätään sitten juurekset ja soijasuikaleita. Soija on mautonta juttua, joten se sopii hyvin näihin mausteisiin eväisiin. Vielä pari valkosipulin kynttä ja ruokakermaa tai kookoskermaa (ei ollu kookosta, joten mentiin tolla kevyemmällä versiolla).

Sitten jätetään soppa liedelle ja lähdetään ulos lenkille ja salille. Parissa tunnissa mausteet on imeytyneet oikein muheviksi. Tykkään syödä näiden patojen kanssa raejuustoa se vähän loiventaa tulisuutta ja antaa lisää proteiinia. Leipä on myös kiva lisäke. Pataan voi myös laittaa perunaa jos ei tykkää napostella sitä leivän kanssa.

Buon aperitivo!

Pään avaus

Moi! 

Ensimmäinen blogitekstini. Posti toi tänään mahtavan erän kynsilakkoja ja leimaustuotteita. Siispä ensimmäinen blogitekstini saa kunnian olla kynsiaiheinen.

Pohjalla opin sininen lakka ja leimat conadin valkoisella. Toivottavasti tämä kestää pidempään kuin yhden päivän. Tähän mennessä en ole onnistunut löytämään lakkaa joka kestäisi mun normaalielämää yhtä päivää pidempään. Tällaisten kuviosysteemien värkkääminen on sen verran työlästä että ihan joka päivä ei viittis duunata uusia. Siksipä tilasin melkoisen kallista opin kynsilakkaa, jonka toivon lunastavan odotukseni. Katsotaan miten lakan käy.

Tän näköistä siitä tuli.

Harjoittelua tuo leimasimen käsittely vielä vaatii, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen.