Haukea pataan!

Hauki on mainio kala. Se ei ole yleensä kovin kallista, se on ekoloogista ja koostumukseltaan mukavan napakkaa. Tänään tein siitä tandoorimaustettua kasviksilla höystettyä pataa. 

Tarpeet:

Haukea fileenä

Tandoorimausteseosta

Öljyä

Kaalia

Porkkanaa

Sipulia

Valkosipulia

Kalakastiketta

Soijakastiketta

Inkivääriä

Tomaattimurskaa

Kermaa tai vastaavaa

Mausta fileet suolalla ja tandoorimausteseoksella ja paista seesamöljyssä kypsiksi.

Kun kalat kypsyvät kannen alla ehtii silputa pari porkkanaa, vähän kaalia, sipulin ja kolme valkosipulin kynttä. Ota kala jäähtymään ja paista sipulit, valkosipulit ja pari teelusikallista tandoorimaustetta pannulla kalasta irronneessa nesteessä. Lisää kastikkeet ja mausteet sekä tomaattimurska.

Kasvisten kypsyessä kypsistä ja hieman jäähtyneistä fileistä nypitään ruodot pois. Itse käyn sormin fileet läpi ja lohkomalla fileen paloiksi jolloin ruotorivin saa näkyviin ja ne on helppo nyhtää pois.

Lisää pataan kalat ja kerma, ruokakerma tai vastaava neste. Haudut hetki ja tarjoile vaikka nuudeleitten kanssa.

Herkullista! Satsista riittää ainakin neljälle. 

Parempi lahna uunissa kuin makuuhuoneessa

Moro!

Vihdoin löytyi marketti josta saa halpaa kalaa. Tampereen Turtolan citymarketin kalatiskistä löytyi tuore lahna 3,99 €/kg. Esimerkiksi ideaparkin Prisman kalatiski on niin käsittämättömän surkea, ettei koko kaupassa tulis käytyä jos ei olis välillä pakko. Kalaa olis kiva syödä usein, mutta kun halvalla saa vain norjalaista lohta niin ei viitti. Mutta siis kunnon kalatiskistä saa halvalla hyvää, eli lahnaa! Lahna kuuluu särkikaloihin, joita saa syödä ilman omantunnon tuskia!

Tässä ohjetta itämaiseen uunilahnaan:

Perkaa ja suomusta lahna. Pese ja kuivaa. Laita se uunivuokaan.

Sekoita loraus seesamöljyä, soijakastiketta, kalakastiketta, inkivääriä, valkosipulin kynsiä, sitruunamehua ja chiliä. 

Tee lahnan nahkaan viiltoja ja hiero pintaan maustekastiketta. Lusikoi sitä myös kalan vatsaan.

Paista 200 asteessa reilu puoli tuntia. Lusikoi vuoan pohjalle valunutta nestettä paiston aikana pari kertaa kalan päälle. Kala on kypsä kun evät irtoavat iisisti nykäisemällä.

Lahna on aika ruotoisa kala, joten lapsille kannattaa perata huolella kaikki ruodot pois, jottei ipanalle kehity ruodoista kalakammoa. Aikuiselle ei mikään mahdoton rasti perkailla lautasella, ja eipähän tuu ahmittua. Lisukkeena maistui porkkanaperunapyre ja vihersalaatti.

Hyvää ruokahalua!

Kaalikeiton maustaa lime

Moi,
Meillä on tänään super hieno fine dining -ilta joten lounas olkoon halpaa kaalikeittoa! Mutta ei mitä tahansa kaalisoppaa vaan rouva kraftin tapaan mahtavan makuinen kelpokeitto. Tän sopan ainekset on tosi halpoja ja keitto hyvinkin ympäristöystävällinen. Eli jos haluat pitää vaikka lihattoman päivän ja antaa ympäristölle mahdollisuuden niin tässä oiva vaihtoehto, ei oo vaikeeta, eikä kallista. Ja jos ei ympäristö kiinnosta, niin oman terveydenkin kannalta olis hyvä pitää välillä vähän taukoa niiden eläinten syömisestä. Tästä saa täysin vegaanistakin, kunhan vaihtaa ruokakerman kasviperäiseen ja kalakastikkeen vaikka soijakastikkeeksi.

Keitto on tosi helpoo tehdä ja ainekset maksavat ehkä 50 senttiä per annos.
Ainekset:
Kaalia
Porkkanaa
Punaisia linssejä (näitä ei tarvii liottaa ja keittää viikkoa)
Sieninä tällä kertaa sekiksiä, eli sekasieniä jotain tattii ja muuta
Kasvisliemikuutio
Kalakastiketta
Seesaminsiemenöljyä
Ruokakermaa
Mausteita
Limeä
Persiljaa koristeeksi
Raejuustoa lisäproteiiniksi

Laita kattilaan vettä ja liemikuutio, pilko kasvikset ja laita kiehumaan. Huhdo linssit ja laita pataan. Keitä kybäminsaa. Lisää loraus sitä ja toinen tätä, vähän currymaustetta, cayennepippuria ja anna kiehua. Lopuksi mustapippuria, loraus ruokakermaa, pieni haudutus ja se ois valmista. Nam nam!

Ei mitään mäkkärimättöä

Bloggaus on ollut vähän tauolla viime aikoina, mutta tässä taas vähän eväsvinkkiä.

Erilaisista pikaruokaloista saa kaikenlaista epäterveellistä shaibaa, mikä pilaa kunnon burgereiden maineen. Hampurilaisaterian ei kuitenkaan tarvitse olla epäterveellinen, vaikka se runsasenerginen toki onkin. Meillä jauhelihapihvi valmistetaan hevosen jauhelihasta, joka on hyvin vähärasvaista. Hampurilaissämpylän voi korvata reissumiehellä ja ranskalaiset itsetehdyillä lohkoperunoilla, kuten tässä ateriassa. Perunat lohkotaan ja huuhdotaan ylimääräinen tärkkelys pois. Lohkot pyöritellään öljyssä ja mausteissa ja paistetaan 225 asteessa kypsiksi. Suola laitetaan vasta kypsiin lohkoihin. Jotta perunoista ei tule lötköjä. Tässä ateriassa on lisäkkeenä myös avocadomössö.

Kevennetyn burgeriaterian lisukkeena on tietenkin salaatti. Tässä ateriassa lisäksi itseidätettyjä mungpapuja, raejuustoa ja marinoituja sieniä. Burgeri itsessään onkin aivan mahtava uusi kokeilu: silakkaburger. Silakkafileet on paistettu pannulla ja ladottu ruisleivälle. Hyväksi havaittu ja muutamaan kertaan kokeiltu.

Viimeisimpänä lisukekokeiluna lautaselle päätyi uunijuurekset ja itsetehty zaziki. Aivan mahtava iltapala! Juurekset öljytty ja maustettu ja paistettu uunissa kypsiksi. Zaziki on maustamatonta jugurttia, valkosipulia, kurkkuraastetta, suolaa ja pippuria. Aivan mielettömän hyvää. 

Perusburgeriresepti on seuraavanlainen:

Leipä tai sämpylä paahdetaan, pohjalle laitetaan sinappia ja ketsuppia, viiden päälle pihvi tai kalat, niiden päälle juustoa suolakurkkua ja salaattia ja kanteen sivellään majoneesia. Kannattaa kokeilla erilaisia tahnoja, maustettuja majoneeseja, chiliä ja mitä vain mieleen juolahtaa. Eikä kukaan sitten ihan oikeesti ikinä vaan osta niitä kaupan einesburgereita. Eihän?!

Juhannuksen reseptivinkki

Juhannushan on tunnetusti grillauksen juhlaa, siispä keskikesän kunniaksi lisukereseptiä kehiin. Monet tykkäävät grillata makkaraa, kasleria ja muuta läskiä, mikä kaipaa kylkeensä hieman raikkaampaa lisuketta. Oiva vaihtoehto on tämä raikas kaalisalaatti. Tarvitset:

Puolikkaan kaalin

Kaksi porkkanaa

Pienen sipulin

Kastikkeeseen:

2tl valkoviinietikkaa

1tl sokeria

0,5 tl suolaa

2 dl maustamatonta jugurttia

1rkl rakeista dijon sinappia

Raasta porkkanat, suikaloi kaali ohuiksi suikaleiksi, halkaise sipuli ja leikkaa mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Sekoita aineet, anna maustua tunnin verran ja nautiskele. Ohje on neljälle grillaajalle.

Miksei missään enää tarjota voileipäkakkua?

Miksei juhlissa enää tarjota voileipäkakkuja? Sehän on niin näppärä, näyttävä ja täyttävä eväs. Euroviisuvalvojaisiin piti keksiä tarjottavaa ja mikäs sen kivempi kuin retro-henkinen voileipäkakku. Tässä ohje. Tehkää kesäjuhliin voileipäkakkuja ja kutsukaa mut syömään :)

Tee ensin täyte. Perkaa keskikokoinen savusiika ja käytä siitä neljännes. Sekoita puolirasiaa yrttituorejuustoa, siika ja desi kevytsmetanaa tahnaksi. Mausta pippurilla, sinapilla ja tillisilpulla. Keitä neljä munaa. 

Leipä on itsetehty leipäkoneleipä, mutta leipänä voi käyttää myös kaupasta ostettavaa vuokaruisleipää. Leikkaa leivästä reunat (säästä ne, niistä saa hyvää lihapullamassaa). Kakkuun tulee kolme kerrosta leipää.

Kostuta leipäviipaleet oliivien liemellä kevyesti. Leivän pitää olla mehevää muttei vetistä. Mikäli teet kakun edellisenä päivänä se mehevöityy paremmin, jolloin kostutus saa olla hyvin maltillinen. Levitä reilu kerros siikatäytettä. Lado toinen leipäkerros ja kostuta. Levitä maustamatonta tuorejuustoa leiville ja levitä sen päälle avocadoa.

Lado jälleen kerros leipää ja kostuta. Lisää päälimmäiseksi kerros siikatäytettä, ja painele se haarukalla myös kakun reunoille. Koristele kananmunaviipaleilla, kirsikkatomaateilla, tillillä ja oliiveilla.

Kyytipojaksi reilu määrä viiniä, nautitaan hyvässä seurassa. Kakku on niin hyvää, että se riittää sopivasti kolmelle, eli isompiin juhliin kannattaa tehdä uunipellin kokoisia kakkuja. 

Grillikauden avaus - miten ruokkia grillijuhliin tunkeva vegetaristi

Kasvissyöjään törmänneet ovat varmaan joskus joutuneet tilanteeseen jossa kasvissyöjä änkeää mukaan grillijuhlaan. Grillaaminenhan on lihan syömistä ja grilliin laitetaan makkaraa, pihvejä, pekonia ja laardia eikä mitään vihanneksia. Mutta siis olemme tilanteessa, jossa kasvissyöjälle täytyisi tarjota ravintoa tilanteessa johon kasvissyöjä ei lainkaan kuulu. Tilanteesta pääsee helpolla ostamalla soijanakkeja tai muuta kuraa, mutta jos haluaa tehdä vaikutuksen kasvissyöjään voi tarjota munakoisonyyttejä! Olen nähnyt tämän reseptin jossain ja tehnyt sitä vuosia, joten en yritä väittää ohjetta omakseni, mutta en tosin muista tarkkaa lähdettäkään.

Tarvitset: ison munakoison, valkosipulia, öljyä, aurinkokuivattuja tomaatteja ja vuohenjuustoa. Ja tietenkin grillin.

Leikkaa munakoisosta ohuita viipaleita. Ei liian ohuita, ettei homma hajoa käsiin muttei liian paksujakaan. Tässä aivan lyömätön apuväline on mummon perintönä tullut länsisaksalainen tv-shop - tyylinen nicer slicer.

Höyrytä tai keitä nopsasti viipaleet notkeiksi. Pari minuuttia riittää, ne ei saa lötkistyä. Puserra valkosipulia öljyyn ja voitele viipaleet. Aurinkokuivattujen tomaattien öljy on maukasta tähän hommaan. 

Laita kaksi viipaletta päällekkäin ristiin ja päälle viipale vuohenjuustoa ja aurinkokuivattu tomaatti. Taittele munakoison liepeet ristiin juuston päälle niin että muodostuu paketti. 

Grillaa munakoisot. Tarjoile. Sopii myös oivallisesti lihan lisukkeeksi, eli ei ole pakko olla sitä kasvissyöjää tekosyynä näiden tekemiseen. 

Hyvää ruokahalua ja grillisesonkia!

Edullista evästä hevosesta

Hevosen liha on hyvää, edullista ja vähärasvaista ruokaa. Jos siis haluaa syödä lihaa. Prismasta saa kotimaista hevosen lihaa, jonka eetisyys täyttää omat henkilökohtaiset standardini. Liha on jonkin muun sivutuote eikä eläintä ole tehotuotettu ihmisen ruuaksi vaan sen päätarkoitus on ollut palvella ratsuna, ravihevosena tms. Se, onko hevosten pitäminen ylipäänsä eettistä onkin toinen juttu. Tämä 850 grammainen paisti maksoi 8,90 euroa kilolta. Eli oli melko edullinen eväs.

Sitten ohjeeseen:

Leikkaa lihasta pois mahdolliset kalvot. Ripottele pintaan timjamia, valkosipulia, karkeaa suolaa ja pippuria myllystä. Rullaa paisti ja sido puuvillalangalla.

Paista pannulla pinnat kauttaaltaan, tökkää kylkeen paistomittari ja laita uuniin 150 asteeseen. Paistetaan kunnes lämpötila on 70 astetta. Paistoaika oli pari tuntia. Tämä lämpö sopii ulkofileelle, paahtopaisti kannattaa jättää raaemmaksi.

Mausta kypsän paistin pinta pippurilla ja Kääri paisti folioon maustumaan. Alakuvassa paisti josta "vähän" maistettiin. Taisi mennä neljännes pelkkiin maistipaloihin. Eli vaikka liha onkin vähärasvaista, niin mitään laihdutusruokaa se ei ole, koska tätä herkkua ei voi syödä maltillisesti.

Polleasti vaan pollea pöytään! Ihhahaa!

Erilainen haukikeitto

Hauki on mainio, edullinen, vähärasvainen ja ekologinen vesipeto. Hauki on puolet halvempaa kuin esimerkiksi siika. Toki isoon haukeen kertyy elohopeaa eikä sitä suositella raskaana oleville ja imettäville naisille lainkaan, eikä lapsille, nuorille tai hedelmällisessä iässä oleville kuin kerran pari kuussa. (Lähde:  http://www.evira.fi/portal/51466). Tästä johtuen me syömme sitä melko harvoin mutta eläkkeellä sitten vedellään sitäkin enemmän.

Haukea pidetään aivan turhaan hankalana valmistettavana. Haukifileestä voi leikata pois ruotokohdan eli ns. Anopin palan (oma anoppini on niin mainio, että en kyllä oikein tykkää tuosta ilmaisusta) tästä linkistä löytyy video-ohje miten se tapahtuu:

http://www.hs.fi/videot/1135258062871?kategoria=Uutiset&sivu=1

Itse olen ottanut tavaksi ensin kypsentää kalan ja sitten nyppiä ruodot pois. Ei mikään mahdottoman työläs operaatio ja säästää paljon kalaa. Hauki on niin tiivistä ja jämäkkää lihaa, että se kestää ruotojen nyhtämisen ja moneen kertaan siirtelyn hienosti hajoamatta.

Tässä tulee ohje maukkaaseen haukikeittoon :

Ainekset:

Haukifile n. 500g

2 porkkanaa

Sipuli

Paprika

3 sellerin vartta

8 pientä perunaa

4 dl vettä

Liemikuutio

Loraus paseerattua tomaattia

Basilikaa

Mustapippuria

Paprikajauhetta

Leikkaa haukifile n. 100g annospaloksi. Näin ei tule vedettyä liian suurta annosta (kevyemmän elämän toivossa pyrin kohtuullistamaan annoskokoja). Suolaa palat ja paista öljyssä padan pohjalla.

Ruskistuneet kypsät palat siirretään lautaselle jäähtymään ja pataan heitetään kasvikset, pilkottuna tietenkin.

Ruskistellaan hieman jotta saadaan makua, minkä jälkeen lisätään vesi ja kasvisliemi (voi toki käyttää myös kalalientä tms.) 

Sillä välin kun vihannekset kypsyvät kalasta nyhdetään ruodot. Ruodot tuntuvat siistinä rivinä fileen sisäpuolella (eli ei nahkapuolella) mistä ne voi pinseteillä tai pihdeillä nyppiä pois.

Lopuksi vihannesten sekaan heitetään vähän paseerattua tomaattia, basilikaa, paprikajauhetta ja mustapippuria. Kalafileet päälle, valellaan liemellä ja haudutetaan tovi.

Ja soppa on siinä!

Laitetaan lautaselle ja syödään. Fileen syöntiin tarvitaan haarukka ja liemelle lusikka. Mukavaa vaihtelua peruskeitoille joita lipitetään pelkällä lusikalla!

Hyvää ruokahalua!

Vaatteet ei mahdu päälle, mikä nyt eteen?

Vaikka päätin että en enää koskaan laihduta, niin olen jälleen tilanteessa jossa on pakko katsoa peilin jälkeen jääkaappiin. Kiloklubi.fi aukesi jälleen ja tsekkailen mitä sinne mahaan oikein menee kun se niin kovasti tuntuu leviävän. Painoindeksi on mielestäni aivan hanurista, koska ei tällainen kuulantyöntäjän fysiikalla varustettu leidi voi mitenkään painaa saman verran kuin linnunluinen balleriina. Väittäkööt lääkärit mitä vaan. Jos hartialeveys on lähempänä ladonovea, on sitä lihaakin siinä ympärillä oltava ettei mene luisevaksi. Mutta selittely ei auta kun housut puristaa ja paidat kiristää. Sellainen kymmenen kiloa ylimääräistä on kertynyt ja siitä saa nyt ainakin viisi kiloa lähteä ja mielellään heti. 

Kun viettää neljä kuukautta alpeilla ja hiihtelee lähes päivittäin niin tottuu tietynlaiseen ruokavalioon. Syö ja juo miten huvittaa ja rinteessä kaikki sulaa pois. Normaalielämä heittää haasteen, kun ei töiden ohella ehdi, jaksa tai viitsi urheilla riittävästi, pitäisi osata säädellä ravinnonsaanti sellaiseksi, että ehtii päivän mittaan kuluttamaan kaiken.  Aina ei vaan ehdi. Päivä loppuu ennen kuin kaikki syömiset on kulutettu. Tämä on tuttua myös entisille urheilijoille (terkut vaan Jutilalle, joka on kyllä viime aikoina tainnut päästä pienempiin mittoihin). Painonhallinta on oikeasti ihan niin yksinkertaista että syödään sen verran kuin kulutetaan. Heikkotahtoisille, kuten minä, lisähaasteen antaa ympäristö. Jos lähietäisyydellä napostellaan, tulee herkästi naposteltua mukana. 

Katsotaan miten muijan käy. Tässä pientä muistin virkistystä. Suunnilleen sama kalorimäärä on esimerkiksi näissä:

Ruisleipä, margariinia, 50 g lohta ja tomaatti. Tai yksi croissant. Ja niitä kuituja, proteiinia ja hyviä rasvoja oli sitten vaan toisessa.

Tällaisessa salaatissa (jonka muuten rakas mieheni minulle teki) on saman verran kaloreita, kuin puolikkaassa paketissa näitä, jos päälle vielä raastaa vähän parmesaania.

Valintoja, valintoja. Nyt valitsen vapaapäiväaktiviteetiksi kuntosalin. Osittain siksi, että kylpyhuoneemme on tulevan kosteusmittauksen takia käyttökiellossa, ja suihkuun olis päästävä.

Täytekakkuja

Hauskojen täytekakkujen tekeminen on kivaa puuhaa. Sokeritaikinasta ja marsipaanista saa hienoja kuorrutuksia, mutta maku on melko äklö. Siispä sisukset ei saa olla näissä liian makeita. Koristeiden kiinnittämiseen suosittelen valmista sokerikuorrutetta tuubissa. On vähän niinku liimatuubi noissa hommissa. Siistiä ja kätevää. Ison kakun kuorrutteen kaulitseminen on helpointa ison silikonialustan päällä. Leivinpaperi on hankala ja menee kurttuun aiheuttaen ryppyjä (kuten alla nähtävissä). 

18-vuotiaan musiikkiharrastajan synttärikakku. Sisällä lemon curdia ja rahkakermaa.

Minikokoinen täytekakku lemoncurdilla ja tuorejuustotäytteellä.

Kaksivuotiskakku vadelmahillo-ja tuorejuustotäytteellä.

Halloween-kakku. Ektoplasma on hieman hyydytettyä ja uudelleen vatkattua tuorejuustokermaa, rotta on leivottu lakufudgesta ja verisuonet on snöriä.

Taloudellista leipurointia

Värijauheet, pastavärit ja nestemäiset elintarvikevärit on melko kalliita mutta riittoisia, niitä on hyvä olla jemmassa, jotta inspiraation iskiessä on materiaalia käsillä. Mustan sokerikuorrutteen tekoon menee todella paljon pastaväriä, joten jos mustuus ei ole välttämätöntä, kannattaa harkita muita värejä. Mustat koristeet saa tehtyä kick-patukoista, jolloin ne on maukkaampia syödä, mutta musta marsipaani tulee halvemmaksi. Marsipaanipaketit säilyy hyvin kun ne suojaa avattuna kunnolla. Itse teippaan paketit tiukasti kiinni niin säilyy seuraavaankin kakkuun. 

Ja niitä kakkupapereita ei sitten kannata käyttää. Niissä ei ole mitään järkeä. Paperi vettyy, menee muhjuksi ja leikkautuu mukaan lautaselle. Jos pitsiä haluaa niin sitä kakkupaperia voi käyttää sapluunana ja tehdä ripottelukoristelun esimerkiksi juustokakun pintaan kaakaojauheella.

Ruokaa suomalaisista juureksista

Joidenkin mielestä juurekset on tylsiä. Mun mielestä ei. Tänään vapaapäivän kunniaksi päätin ottaa käsittelyyn vihanneslokerossamme luuranneet sellerit, porkkanat, palsternakat, lantun ja retikan.

Kuoritaan ja paloitellaan. Chilit leikkaan saksilla paloiksi pataan, niin ei oo sitten sormet chilissä ja polte pian väärissä paikoissa. Tässä metodissa on muistettava, että ne siemenet on myös mukana, eli ruuasta tulee tosi tulista! 

Sipulisilpun kanssa öljyyn heitetään reilusti mausteita ja kypsennellään maut auki. 

Sitten vettä perään ja pari kasvisliemikuutiota. Käytän luomukuutioita, koska niissä ei ole tasapäistävää glutamaattia. Hiivauutetta kylläkin, mutta ei maistu niin teolliselle kuin natriumglutamaatti. Kattilaan lisätään sitten juurekset ja soijasuikaleita. Soija on mautonta juttua, joten se sopii hyvin näihin mausteisiin eväisiin. Vielä pari valkosipulin kynttä ja ruokakermaa tai kookoskermaa (ei ollu kookosta, joten mentiin tolla kevyemmällä versiolla).

Sitten jätetään soppa liedelle ja lähdetään ulos lenkille ja salille. Parissa tunnissa mausteet on imeytyneet oikein muheviksi. Tykkään syödä näiden patojen kanssa raejuustoa se vähän loiventaa tulisuutta ja antaa lisää proteiinia. Leipä on myös kiva lisäke. Pataan voi myös laittaa perunaa jos ei tykkää napostella sitä leivän kanssa.

Buon aperitivo!

Pään avaus

Moi! 

Ensimmäinen blogitekstini. Posti toi tänään mahtavan erän kynsilakkoja ja leimaustuotteita. Siispä ensimmäinen blogitekstini saa kunnian olla kynsiaiheinen.

Pohjalla opin sininen lakka ja leimat conadin valkoisella. Toivottavasti tämä kestää pidempään kuin yhden päivän. Tähän mennessä en ole onnistunut löytämään lakkaa joka kestäisi mun normaalielämää yhtä päivää pidempään. Tällaisten kuviosysteemien värkkääminen on sen verran työlästä että ihan joka päivä ei viittis duunata uusia. Siksipä tilasin melkoisen kallista opin kynsilakkaa, jonka toivon lunastavan odotukseni. Katsotaan miten lakan käy.

Tän näköistä siitä tuli.

Harjoittelua tuo leimasimen käsittely vielä vaatii, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen.