Edullista evästä hevosesta

Hevosen liha on hyvää, edullista ja vähärasvaista ruokaa. Jos siis haluaa syödä lihaa. Prismasta saa kotimaista hevosen lihaa, jonka eetisyys täyttää omat henkilökohtaiset standardini. Liha on jonkin muun sivutuote eikä eläintä ole tehotuotettu ihmisen ruuaksi vaan sen päätarkoitus on ollut palvella ratsuna, ravihevosena tms. Se, onko hevosten pitäminen ylipäänsä eettistä onkin toinen juttu. Tämä 850 grammainen paisti maksoi 8,90 euroa kilolta. Eli oli melko edullinen eväs.

Sitten ohjeeseen:

Leikkaa lihasta pois mahdolliset kalvot. Ripottele pintaan timjamia, valkosipulia, karkeaa suolaa ja pippuria myllystä. Rullaa paisti ja sido puuvillalangalla.

Paista pannulla pinnat kauttaaltaan, tökkää kylkeen paistomittari ja laita uuniin 150 asteeseen. Paistetaan kunnes lämpötila on 70 astetta. Paistoaika oli pari tuntia. Tämä lämpö sopii ulkofileelle, paahtopaisti kannattaa jättää raaemmaksi.

Mausta kypsän paistin pinta pippurilla ja Kääri paisti folioon maustumaan. Alakuvassa paisti josta "vähän" maistettiin. Taisi mennä neljännes pelkkiin maistipaloihin. Eli vaikka liha onkin vähärasvaista, niin mitään laihdutusruokaa se ei ole, koska tätä herkkua ei voi syödä maltillisesti.

Polleasti vaan pollea pöytään! Ihhahaa!

Erilainen haukikeitto

Hauki on mainio, edullinen, vähärasvainen ja ekologinen vesipeto. Hauki on puolet halvempaa kuin esimerkiksi siika. Toki isoon haukeen kertyy elohopeaa eikä sitä suositella raskaana oleville ja imettäville naisille lainkaan, eikä lapsille, nuorille tai hedelmällisessä iässä oleville kuin kerran pari kuussa. (Lähde:  http://www.evira.fi/portal/51466). Tästä johtuen me syömme sitä melko harvoin mutta eläkkeellä sitten vedellään sitäkin enemmän.

Haukea pidetään aivan turhaan hankalana valmistettavana. Haukifileestä voi leikata pois ruotokohdan eli ns. Anopin palan (oma anoppini on niin mainio, että en kyllä oikein tykkää tuosta ilmaisusta) tästä linkistä löytyy video-ohje miten se tapahtuu:

http://www.hs.fi/videot/1135258062871?kategoria=Uutiset&sivu=1

Itse olen ottanut tavaksi ensin kypsentää kalan ja sitten nyppiä ruodot pois. Ei mikään mahdottoman työläs operaatio ja säästää paljon kalaa. Hauki on niin tiivistä ja jämäkkää lihaa, että se kestää ruotojen nyhtämisen ja moneen kertaan siirtelyn hienosti hajoamatta.

Tässä tulee ohje maukkaaseen haukikeittoon :

Ainekset:

Haukifile n. 500g

2 porkkanaa

Sipuli

Paprika

3 sellerin vartta

8 pientä perunaa

4 dl vettä

Liemikuutio

Loraus paseerattua tomaattia

Basilikaa

Mustapippuria

Paprikajauhetta

Leikkaa haukifile n. 100g annospaloksi. Näin ei tule vedettyä liian suurta annosta (kevyemmän elämän toivossa pyrin kohtuullistamaan annoskokoja). Suolaa palat ja paista öljyssä padan pohjalla.

Ruskistuneet kypsät palat siirretään lautaselle jäähtymään ja pataan heitetään kasvikset, pilkottuna tietenkin.

Ruskistellaan hieman jotta saadaan makua, minkä jälkeen lisätään vesi ja kasvisliemi (voi toki käyttää myös kalalientä tms.) 

Sillä välin kun vihannekset kypsyvät kalasta nyhdetään ruodot. Ruodot tuntuvat siistinä rivinä fileen sisäpuolella (eli ei nahkapuolella) mistä ne voi pinseteillä tai pihdeillä nyppiä pois.

Lopuksi vihannesten sekaan heitetään vähän paseerattua tomaattia, basilikaa, paprikajauhetta ja mustapippuria. Kalafileet päälle, valellaan liemellä ja haudutetaan tovi.

Ja soppa on siinä!

Laitetaan lautaselle ja syödään. Fileen syöntiin tarvitaan haarukka ja liemelle lusikka. Mukavaa vaihtelua peruskeitoille joita lipitetään pelkällä lusikalla!

Hyvää ruokahalua!

Vaatteet ei mahdu päälle, mikä nyt eteen?

Vaikka päätin että en enää koskaan laihduta, niin olen jälleen tilanteessa jossa on pakko katsoa peilin jälkeen jääkaappiin. Kiloklubi.fi aukesi jälleen ja tsekkailen mitä sinne mahaan oikein menee kun se niin kovasti tuntuu leviävän. Painoindeksi on mielestäni aivan hanurista, koska ei tällainen kuulantyöntäjän fysiikalla varustettu leidi voi mitenkään painaa saman verran kuin linnunluinen balleriina. Väittäkööt lääkärit mitä vaan. Jos hartialeveys on lähempänä ladonovea, on sitä lihaakin siinä ympärillä oltava ettei mene luisevaksi. Mutta selittely ei auta kun housut puristaa ja paidat kiristää. Sellainen kymmenen kiloa ylimääräistä on kertynyt ja siitä saa nyt ainakin viisi kiloa lähteä ja mielellään heti. 

Kun viettää neljä kuukautta alpeilla ja hiihtelee lähes päivittäin niin tottuu tietynlaiseen ruokavalioon. Syö ja juo miten huvittaa ja rinteessä kaikki sulaa pois. Normaalielämä heittää haasteen, kun ei töiden ohella ehdi, jaksa tai viitsi urheilla riittävästi, pitäisi osata säädellä ravinnonsaanti sellaiseksi, että ehtii päivän mittaan kuluttamaan kaiken.  Aina ei vaan ehdi. Päivä loppuu ennen kuin kaikki syömiset on kulutettu. Tämä on tuttua myös entisille urheilijoille (terkut vaan Jutilalle, joka on kyllä viime aikoina tainnut päästä pienempiin mittoihin). Painonhallinta on oikeasti ihan niin yksinkertaista että syödään sen verran kuin kulutetaan. Heikkotahtoisille, kuten minä, lisähaasteen antaa ympäristö. Jos lähietäisyydellä napostellaan, tulee herkästi naposteltua mukana. 

Katsotaan miten muijan käy. Tässä pientä muistin virkistystä. Suunnilleen sama kalorimäärä on esimerkiksi näissä:

Ruisleipä, margariinia, 50 g lohta ja tomaatti. Tai yksi croissant. Ja niitä kuituja, proteiinia ja hyviä rasvoja oli sitten vaan toisessa.

Tällaisessa salaatissa (jonka muuten rakas mieheni minulle teki) on saman verran kaloreita, kuin puolikkaassa paketissa näitä, jos päälle vielä raastaa vähän parmesaania.

Valintoja, valintoja. Nyt valitsen vapaapäiväaktiviteetiksi kuntosalin. Osittain siksi, että kylpyhuoneemme on tulevan kosteusmittauksen takia käyttökiellossa, ja suihkuun olis päästävä.