Kun viettää neljä kuukautta alpeilla ja hiihtelee lähes päivittäin niin tottuu tietynlaiseen ruokavalioon. Syö ja juo miten huvittaa ja rinteessä kaikki sulaa pois. Normaalielämä heittää haasteen, kun ei töiden ohella ehdi, jaksa tai viitsi urheilla riittävästi, pitäisi osata säädellä ravinnonsaanti sellaiseksi, että ehtii päivän mittaan kuluttamaan kaiken. Aina ei vaan ehdi. Päivä loppuu ennen kuin kaikki syömiset on kulutettu. Tämä on tuttua myös entisille urheilijoille (terkut vaan Jutilalle, joka on kyllä viime aikoina tainnut päästä pienempiin mittoihin). Painonhallinta on oikeasti ihan niin yksinkertaista että syödään sen verran kuin kulutetaan. Heikkotahtoisille, kuten minä, lisähaasteen antaa ympäristö. Jos lähietäisyydellä napostellaan, tulee herkästi naposteltua mukana.
Katsotaan miten muijan käy. Tässä pientä muistin virkistystä. Suunnilleen sama kalorimäärä on esimerkiksi näissä:
Ruisleipä, margariinia, 50 g lohta ja tomaatti. Tai yksi croissant. Ja niitä kuituja, proteiinia ja hyviä rasvoja oli sitten vaan toisessa.
Tällaisessa salaatissa (jonka muuten rakas mieheni minulle teki) on saman verran kaloreita, kuin puolikkaassa paketissa näitä, jos päälle vielä raastaa vähän parmesaania.
Valintoja, valintoja. Nyt valitsen vapaapäiväaktiviteetiksi kuntosalin. Osittain siksi, että kylpyhuoneemme on tulevan kosteusmittauksen takia käyttökiellossa, ja suihkuun olis päästävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti